Slashin elämäkerta

 Slashin elämäkerta

Glenn Norton

Elämäkerta - Ylilyönnit ja kokeilut

  • 2000-luku
  • Slash 2010-luvulla

Saul Hudson eli Slash syntyi 23. heinäkuuta 1965 Lontoon Hampsteadin kaupunginosassa afroamerikkalaisen Olan ja englantilaisen Tonyn lapsena. Hänen isänsä on levy-yhtiön taiteellinen johtaja ja äitinsä muotisuunnittelija. Vietettyään lapsuusvuodet Stoke-on-Trentissä Saul muutti Los Angelesiin vuonna 1976 äitinsä kanssa, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin työn perässä:Hänen asiakkaisiinsa kuuluu lukuisia musiikkimaailman vaikuttajia, kuten David Bowie. Muutto Los Angelesiin ja hänen isänsä, Neil Youngin kaltaisten laulajien levynkansia suunnitelleen suunnittelijan työ toivat pienen Saulin musiikkibisnekseen.

Koukuttuaan BMX:ään, jonka avulla hän voitti useita käteispalkintoja, Saul (joka oli sillä välin jo saanut lempinimen Slash ystävänsä isältä) sai ensimmäisen kitaransa 15-vuotiaana. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä: poika soitti käytännössä koko päivän, ja lopulta hän päätti jopa jättää koulun kesken. Vuonna 1981 Slash perusti ensimmäisenäbändissä, Tidus Sloanissa, mutta laulaa useissa muissa paikallisissa bändeissä, kuten Londonissa ja Black Sheepissä. Pian tämän jälkeen hän tapaa Steven Adlerin, josta tulee pian hänen paras ystävänsä, ja perustaa hänen kanssaan Road Crew -nimisen bändin vuonna 1983.

Epäonnistuneiden koe-esiintymisten välillä (yksi Poisoniin ja yksi Guns'N'Rosesiin, josta hänet aluksi hylättiin liian bluesmaisen tyylinsä vuoksi) Saul liittyi Stevenin kanssa bändiin, josta puuttui basisti. Muutaman ilmoituksen jälkeen he saivat saataville Seattlesta juuri saapuneen nuoren Duff McKaganin, joka pian sen jälkeen liittyi bändiin.Guns'N'Roses. Kun Guns tarvitsi rumpalin ja kitaristin, Duff ehdotti Izzy Stradlinille ja Axl Roselle, että he turvautuisivat Steveniin ja Slashiin, jotka liittyivät yhtyeeseen virallisesti vuonna 1986.

Katso myös: Carmen Russon elämäkerta

Ensimmäiset julkaistut albumit olivat "Appetite for Destruction" vuodelta 1987 ja "G N' R Lies" seuraavalta vuodelta Jo varhain Slash alkoi käyttää heroiinia. Rose ei kuitenkaan arvostanut tätä käytöstä, vaan uhkasi vuonna 1989 lähteä yhtyeestä, ellei huumeidenkäyttö loppuisi. Guns menetti vuonna 1991 Steven Adlerin, joka sai potkut yhtyeestä ja päätti lähteäperusti uuden Road Crew'n, jonka laulajaksi värvättiin Vainin keulahahmo Davy Vain. Yhtye jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, osittain Adlerin huumeongelmien vuoksi.

Guns 'N' Roses saavutti uransa huipun julkaisemalla tupla-albumin "Use Your Illusion, part I & II". Heidän monien hittikappaleidensa joukossa "Novemeber Rain" sisältää pisimmät kitarasoolot, joita on koskaan kuultu kappaleessa, joka on ollut Yhdysvaltain Top Ten -listalla. Slash avioitui "Use your illusion -kiertueen" aikana Renee Suranin kanssa. Kun kiertue oli päättynyt, "The spaghettiincident?", cover-albumi, jota Saul haluaisi jatkaa klubikiertueella.

Hylätessään suunnitelmat kiertueiden jatkamisesta Guns'N'Roses piti taukoa, ja niin Hudson pystyi omistautumaan sooloprojektilleen Slash's Snakepitille, joka toteutui yhtyeenä, johon kuuluivat kitaristi Gilby Clarke, rumpali Matt Sorum, laulaja Eric Dover ja basisti Mike Inez. Ensimmäinen albumi julkaistiin vuonna 1995, ja sen nimi oli It's Five O'Clock Somewhere. Levyä seurasi vieläkiertueelle, jossa eivät olleet mukana Clarke ja Sorum, jotka korvasivat Brian Thicy ja James Lorenzo. Sitten vuonna 1996 Slash perusti Unkarissa järjestetyillä festivaaleilla cover-yhtyeen nimeltä Slash's Blues Ball, jonka kanssa hän ei kuitenkaan tehnyt albumia.

Seikkailu Gunsin kanssa päättyi lopullisesti vuonna 1996, ja niinpä vuosituhannen lopulla Slash perusti jälleen Snakepitin. Kokoonpano oli kuitenkin täysin uudistunut: Clarke ja Sorum eivät enää kuuluneet siihen, ja uutena tulokkaana oli blues- ja rocklaulaja Rod Jackson. Vuonna 2000 julkaistiin albumi "Ain't life grand".

2000-luku

Myös vuonna 2000 hänen sydämeensä istutettiin alkoholin väärinkäytön vuoksi defibrillaattori: surullinen tuomio oli, että hänellä olisi enintään kuusi viikkoa elinaikaa. Monta vuotta myöhemmin, vuonna 2018, hän ilmoitti:

Olisi väsyttävämpää ottaa se pois: joten pidän siitä kiinni, ikuisena muistona. Tuolloin en ajatellut asiasta mitään, paitsi että olin huolissani siitä, etten pystyisi toteuttamaan suunnittelemiani konsertteja: joten pidin kiinni työstäni ja selvisin.

Pian sen jälkeen "Ain't life grand", Slash Hän päätti jättää Geffen Recordsin, joka hänen mielestään oli vastuussa siitä, ettei albumia ollut edistetty kunnolla. Joka tapauksessa Hudsonille (josta on sittemmin tullut maailmalla kysytty kitaristi, joka on tehnyt yhteistyötä - muun muassa - Alice Cooperin, Michael Jacksonin, Iggy Popin, Eric Claptonin, P. Diddyn ja Carol Kingin kanssa, rockmusiikkikentällä, mutta ei pelkästään) uusiseikkailu Velvet Revolverin kanssa.

Velvet Revolver -projekti näyttäytyi aluksi yksinkertaisena pelinä: kun kuitenkin yli puolet Guns'N'Rosesista löysi itsensä soittamasta studiossa Dave Kushnerin kanssa, kävi selväksi, että jotain hyvää voisi syntyä. Bändi lähti siis vielä ilman nimeä etsimään keulakuvaa. Etsintä osoittautui kuitenkin odotettua vaikeammaksi. Sellaiset artistit kuin KellyShaefer ja Travis Meek: tämän jälkeen lopullinen valinta osuu Stone Temple Pilotsin johtajalle Scott Weilandille.

Yhtye levytti julkaisemattoman kappaleen "Set me free", jonka oli määrä tulla osaksi "The Hulk" -elokuvan soundtrackia, ja "Money", joka oli cover Pink Floydin kappaleesta, jota käytettiin elokuvan "The Italian Job" soundtrackilla. Kun yhtye oli virallisesti tullut tunnetuksi nimellä Velvet Revolver, se teki virallisen debyyttinsä 19. kesäkuuta 2003 Los Angelesissa, El Rey Theaterissa.Hän esittää kappaleet "It's so easy", "Set me free", "Slither" ja "Sex type thing" sekä coverin Nirvanan kuuluisasta kappaleesta "Negative Creep". 3. kesäkuuta 2007 Slash ja Velvet Revolver julkaisivat bändin toisen albumin "Libertad", jolta poimittiin singlet "She builds quick machines", "Get out the door" ja "The last fight".

Samana vuonna Saul Hudson valittiin "Guitar Hero III: Legends of rock" -videopelin ikoniksi, jossa hän on mukana pelattavana hahmona (pomon roolissa). Pian tämän jälkeen hän julkaisi yhdessä newyorkilaisen toimittajan Anthony Bozzan (joka on muuten kirjoittanut Motley Cruen rumpalin Tommy Leen omaelämäkerran) kanssa omaelämäkerran "Slash", jonka sanomana on seuraava sanomakannessa lause "Se vaikuttaa liioittelulta... mutta se ei tarkoita, etteikö sitä olisi tapahtunut". Kirjassa ei tietenkään puutu liioittelua Slashin elämästä, mukaan lukien rock'n'roll, huumeet ja seksuaaliset seikkailut.

Vuonna 2008 Saul teki yhteistyötä Vasco Rossin kanssa albumilla "Il mondo che vorrei", ja hän esiintyi solistina kappaleessa "Gioca con me". Sitten hän esitti kuuluisan kappaleen "Welcome to the Jungle" Las Vegasissa järjestetyssä Consumer Electronics Show'ssa, ja hänen seuranaan oli poikkeuksellinen vieraileva tähti: entinen Microsoftin pomo Bill Gates, joka oli juuri jäänyt eläkkeelle.

Tuona aikana hän työsti 13. huhtikuuta 2010 julkaistavaa sooloalbumiaan "Slash", jolla hän soitti yhdessä Chris Cornellin, Ozzy Osbournen, Dave Grohlin, Iggy Popin, Motorheadin Lemmy Kilmisterin, Black Eyed Peas -yhtyeen Fergien ja Maroon 5:n Adam Levinen kanssa. Kappaleet "We're all gonna die" (Me kaikki kuolemme) ja "Ghost" olivat mukana Guitar Hero -videopelin toisessa versiossa, "Warriors of rock".

Katso myös: Henryk Sienkiewiczin elämäkerta

Slash 2010-luvulla

Kesäkuussa 2011 Slash aloitti työskentelyn "Apocalyptic love", uusi albumi tehty yhteistyössä Brent Fitz, Todd Kems ja Myles Kennedy, joka julkaistiin 22. toukokuuta 2012, ennakoi single "You're a lie".

Uransa aikana Slash on kokeillut myös näyttelijänä (elokuvissa "Bruno", "Rock prophecies", "The chronicles of Holly-Weird" ja "Anvil! The story of Anvil", jossa hän näytteli itseään, mutta hän oli myös vieraileva tähti elokuvissa "Bet with Death", "Sid & Nancy" ja "Tales from the Crypt") ja ohjaajana, joka on ohjannut videoklipin kappaleeseen "Dead horse".

Hollywood Walk of fame -tähden haltija Slash omistaa lähes yhdeksänkymmentä kitaraa. Hänen musiikillisessa opintosuunnitelmassaan eniten käytettyjä kitaroita ovat Gibson Les Paul '59 AFD, jota hän käyttää useimmissa äänityksissään, sekä Gibson Les Paul Slash Custom, jossa on piezo. Gibson puolestaan on valmistanut useita Slashin signeerattuja kitaramalleja, esimerkiksiSlash Appetite Les Paul tai Slash Goldtops.

Hänen tunnetuimpia riffejään ovat muun muassa kappaleissa "Paradise City", "November rain", "You could be mine", "Welcome to the jungle" ja "Sweet child o' mine". Musiikkilehti Rolling Stonen laatiman rankingin mukaan Slash on maailmanmusiikin historian 65. paras kitaristi.

Hänen soolouransa jatkui lukuisten yhteistyökuvioiden ja jopa Gunsin kanssa tehdyn paluun (vuonna 2016) keskellä, ja se konkretisoitui studioalbumeissa "World on Fire" (2014) ja "Living the Dream" (2018), joissa molemmissa oli mukana Myles Kennedy laulajana.

Glenn Norton

Glenn Norton on kokenut kirjailija ja intohimoinen kaiken elämänkertaan, julkkiksiin, taiteeseen, elokuvaan, talouteen, kirjallisuuteen, muotiin, musiikkiin, politiikkaan, uskontoon, tieteeseen, urheiluun, historiaan, televisioon, kuuluisiin ihmisiin, myytteihin ja tähtiin liittyvien asioiden tunteja. . Monien mielenkiinnon kohteiden ja kyltymättömän uteliaisuuden ansiosta Glenn aloitti kirjoitusmatkansa jakaakseen tietonsa ja näkemyksensä laajalle yleisölle.Opiskeltuaan journalismia ja viestintää, Glenn kehitti innokkaan silmän yksityiskohtiin ja taidon vangitsevaan tarinankerrontaan. Hänen kirjoitustyylinsä tunnetaan informatiivisesta mutta mukaansatempaavasta sävystään, joka herättää vaivattomasti elämään vaikutusvaltaisten henkilöiden elämää ja sukeltaa erilaisten kiehtovien aiheiden syvyyksiin. Hyvin tutkituilla artikkeleillaan Glenn pyrkii viihdyttämään, kouluttamaan ja innostamaan lukijoita tutkimaan ihmisten saavutusten ja kulttuuristen ilmiöiden runsasta kuvakudosta.Itse julistautuneena elokuvantekijänä ja kirjallisuuden ystävänä Glennillä on käsittämätön kyky analysoida ja kontekstualisoida taiteen vaikutus yhteiskuntaan. Hän tutkii luovuuden, politiikan ja yhteiskunnallisten normien välistä vuorovaikutusta ja selvittää, kuinka nämä elementit muokkaavat kollektiivista tietoisuuttamme. Hänen kriittinen analyysinsä elokuvista, kirjoista ja muista taiteellisista ilmaisuista tarjoaa lukijoille tuoreen näkökulman ja kutsuu pohtimaan syvempää taiteen maailmaa.Glennin kiehtova kirjoitus ulottuu pidemmällekulttuurin ja ajankohtaisten asioiden alueilla. Taloustieteestä kiinnostuneena Glenn perehtyy rahoitusjärjestelmien sisäiseen toimintaan ja sosioekonomisiin trendeihin. Hänen artikkelinsa hajottaa monimutkaiset käsitteet sulaviin osiin, mikä antaa lukijoille mahdollisuuden tulkita globaalia talouttamme muokkaavia voimia.Glennillä on laaja tiedonhalu, ja sen monipuoliset asiantuntemusalueet tekevät blogistaan ​​yhden luukun kaikille, jotka etsivät monipuolisia näkemyksiä lukemattomista aiheista. Olipa kyseessä ikonisten julkkisten elämän tutkiminen, muinaisten myyttien mysteerien selvittäminen tai tieteen vaikutuksen arkielämäämme käsitteleminen, Glenn Norton on kirjailijasi, joka opastaa sinut läpi valtavan ihmishistorian, kulttuurin ja saavutusten maiseman. .