Elämäkerta - Vulcan Roomassa

Roomassa 7. kesäkuuta 1945 syntynyt taiteen pojanpoika Enrico Montesano debytoi vuonna 1966 näyttelijänä pienessä Goldoni-teatterissa silloisen tunnetun humoristin Vittorio Metzin rinnalla. Komedia, jota ei enää nykyään esitetä, oli nimeltään "Humor Nero". Kaudella 67/68 hän aloitti Leone Mancinin ja Maurizio Costanzon kanssa yhteistyönä kabareetoiminnan Landon kuuluisassa teatterissa Puffissa.Fiorini sijaitsee viehättävässä Trasteveressä.

Hän jäi sinne kahdeksi kaudeksi, ja kaikki kruunattiin erinomaisella palautteella yleisöltä ja kriitikoilta, jotka alkoivat näin löytää vaistomaisen, intohimoisen, vetävän mutta myös sivistyneen ja hienovaraisen koomikon. Sekoitus, jota on vaikea jäljentää, niin paljon, että Montesano on oikeutetusti kenties ainoa lajin mestari.

Vastasyntynyt, mutta nyt riehuva pikkuruutu ei tietenkään voinut jättää häntä huomiotta (ja hän tunsi kohtalokasta vetovoimaa), joten hän debytoi televisiossa vuonna 1968 Castellanon ja Pipolon elokuvassa "Che domenica Amici", jonka ohjasi Vito Molinari.

Vuosina 1968-1970 hän siirtyi Bagaglinoon Vicolo della Campanellaan, jossa hänellä oli tilaisuus näytellä roomalaisuuden ikonin Gabriella Ferrin rinnalla. Hän palasi Puffiin kaudella 71/72 näytöksellä, jonka hän oli myös kirjoittaja: "Homo Cras?". Sitten hän palasi takaisin Bagaglinoon, Margheritan salongin historialliseen paikkaan Maria Grazia Buccellan kanssa, näytöksillä "C eravamo tanto amati" ja "Repu", tekstit ja ohjaus Castellacci.ja Pingitore, joka oli esillä kaksi kautta.

Hänen radiotoiminnastaan, joka oli myös hyvin rikasta, mainittakoon ainakin Gran Varietà -sarjan kolme sarjaa, joissa hän esitteli romanttisen englantilaisnaisen Dudùn ja Cocòn sekä eläkeläisen Torquaton hahmot. Televisio hallitsi kuitenkin aina hänen toimintaansa, ja niinpä hän tuotti kaksituntisen erikoisohjelman "Io non c'entro" Maria Grazia Buccellan kanssa vuonna 1973, jota seurasivat sarjat Dove sta Zazà vuonna 1974 ja Dove sta Zazà vuonna 1974."Mazzabubù" vuonna 1975 Gabriella Ferrin kanssa.

Vuonna 1977 Quantunque io -ohjelmalla (jonka sanat hän kirjoitti yhdessä Ferruccio Fantonen kanssa) hän aloitti menestyksekkäästi uuden tv-ohjelmakaavan, jossa luovuttiin suuren orkesterin ja suuren baletin klassisista osuuksista ja keskityttiin salamannopeisiin vitseihin, karikatyyreihin, lyhyisiin sketseihin, hahmoihin sekä poliittiseen ja elämäntapaan liittyvään satiiriin. Tällä ohjelmalla uusi RAI 2 -verkko voitti Montreux'n tv-palkinnon.

Nyt hän oli jo hyvin suosittu ja valmis kohtaamaan kauhistuttavan lauantai-illan, joka oli erittäin kova testi kenelle tahansa, minkä vuoksi hän juonsi kaudella 1988/89 "klassikkoohjelman" kuten "Fantastico", ja kuusi vuotta myöhemmin ja tämän kokemuksen jälkeen hän oli kirjoittaja, esiintyjä ja ohjaaja innovatiivisessa komediasarjassa "Pazza Famiglia", joka toistettiin seuraavana vuonna numerolla "Pazza Famiglia 2".saada samaa arvostusta ja katsojaluvuissa menestystä.

Enrico Montesano on myös jatkuvasti läsnä italialaisessa elokuvassa. Hän on tehnyt yli 50 elokuvaa, muun muassa Mauro Severinon "Amore vuol dire gelosia", Stenon kulttimaineen saavuttaneen "Febbre da cavallo", Maurizio Lucidin "Il marito in collegio", Sergio Nascan "Stato interessante", Giorgio Capitanin "Pane burro e marmellata" ja "Aragosta a colazione", Pasquale Nestan "Il Ladrone" ja "Qua la mano".Campanile, Mario Monicellin "Camera d'albergo", Corbuccin "Il conte Tacchia", "I due carabinieri" ja "Uomini duri".

Hän debytoi ohjaajana elokuvalla "A me mi piace", josta hän sai myös David di Donatello -palkinnon parhaana esikoisohjaajana.

Tämä ei kuitenkaan ole hänen uransa ainoa patsas, vaan hän on saanut myös kolme Davidia elokuvasta ja hopeanauhan. Teatterista hän on saanut kaksi IDI-palkintoa (Istituto del Dramma Italiano) elokuvista "Bravo!" 1980/81 ja "Beati Voi!" 1992/93.

Hänen teatteritoimintansa ei muuten rajoitu kahteen edellä mainittuun teokseen, vaan alkoi "Rugantinolla" kaudella 78/79 ja jatkui tuloksellisesti Pietro Garinein ohjaamilla teoksilla "Se il Tempo fosse un Gambero", "Cercasi tenore" ja "Meno male che c'è Maria!" Barbara d'Urson kanssa. Vielä teatterissa ovat esillä hänen teoksensa "L'uomo la Bestia e la Virtù" ja hänen monologinsa "Trash - non si butta via".Ei mitään". Todellinen tulivuori, jota on vaikea sammuttaa.