Elämäkerta - Supersarko of Europe

Nicolas Paul Stéphane Sarkozy de Nagy-Bocsa syntyi Pariisissa 28. tammikuuta 1955. 16. toukokuuta 2007 alkaen hän on Ranskan tasavallan 23. presidentti, kuudes viidennen tasavallan presidentti. Hän on ensimmäinen toisen maailmansodan päättymisen jälkeen syntynyt Ranskan presidentti ja ensimmäinen, jonka vanhemmat ovat ulkomaalaisia: hänen isänsä Pál Sárközy (myöhemmin Paul Sarkozy) on unkarilainen aristokraatti.Hänen äitinsä Andrée Mallah on Thessalonikista kotoisin olevan, katolilaisuuteen kääntyneen sefardijuutalaisen lääkärin tytär.

Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Nanterren yliopistosta Pariisista, jossa hän erikoistui yksityisoikeuteen ja valtiotieteeseen. Hän jatkoi opintojaan Pariisin poliittisten opintojen instituutissa, mutta ei saanut jatkotutkintoa, koska hänen englannin kielen opintosuorituksensa olivat heikkoja.

Hänen poliittinen uransa alkoi vuonna 1974, kun hän osallistui gaullistien presidenttiehdokkaan Jacques Chaban-Delmasin vaalikampanjaan. 1976 hän liittyi Jacques Chiracin uudelleen perustamaan uusgolistiseen puolueeseen, joka sulautui UMP:hen (Unioni kansanliikkeen puolesta) vuodesta 2002.

Hän on toiminut asianajajana vuodesta 1981; vuonna 1987 hän oli Leibovici-Claude-Sarkozy -nimisen asianajotoimiston perustajaosakas ja vuodesta 2002 lähtien Arnaud Claude - Nicolas Sarkozy -nimisen asianajotoimiston osakas.

Sarkozy valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi vuonna 1988 (ja valittiin uudelleen vuosina 1993, 1997 ja 2002). Hän oli Neuilly-sur-Seinen ensimmäinen kansalainen vuosina 1983-2002 ja Hauts-de-Seinen yleisneuvoston puheenjohtaja vuosina 2002 ja 2004.

Vuosina 1993-1995 hän oli valtuutettu budjettiministeri. Jacques Chiracin uudelleenvalinnan jälkeen vuonna 2002 Sarkozyn nimi liikkui todennäköisenä uutena pääministerinä, mutta Chirac piti kuitenkin Jean-Pierre Raffarinia parempana.

Sarkozy toimi sisäministerinä, talous-, valtiovarain- ja teollisuusministerinä. Hän erosi 26. maaliskuuta 2007, kun hän päätti sitoutua presidentinvaalikampanjaan, jonka hän voittaisi toukokuussa 2007 Ségolène Royalia vastaan.

Valtionpäämiehenä heti virkaanastujaispäivästä lähtien osoittamansa hyperaktiivisuuden vuoksi sekä toverit että vastustajat antoivat hänelle lempinimen "Supersarko". Sarkozyn aikomus muuttaa rakenteellisesti hallituksen ulkopolitiikkaa Yhdysvaltoja kohtaan, joka Chiracin presidenttikaudella oli aiheuttanut ilmeisiä kansainvälisiä jännitteitä, kävi alusta alkaen selväksi.

Vuoden lopussa Sarkozy käynnisti yhdessä Italian pääministerin Romano Prodin ja Espanjan pääministerin Zapateron kanssa virallisesti kunnianhimoisen Välimeren unionin hankkeen.

Nicholas Sarkozy on uransa aikana kirjoittanut lukuisia esseitä sekä elämäkerran Georges Mandelista, suoraselkäisestä konservatiivipoliitikosta, jonka miliisimiehet murhasivat vuonna 1944 natsien käskystä. Ranskan valtionpäämiehenä hän on myös viran puolesta toinen Andorran kahdesta kanssaruhtinaasta, kunniakuningaslegioonan suurmestari ja Lateraanin Pyhän Johanneksen basilikan kanonisti.

Marraskuun 2007 ja tammikuun 2008 välisenä aikana hänen suhteestaan italialaiseen malli-laulaja Carla Bruniin, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa 2. helmikuuta 2008, puhuttiin paljon. Kyseessä on ensimmäinen kerta Ranskan tasavallan historiassa, kun presidentti menee naimisiin virkakautensa aikana. Ennen häntä näin oli käynyt keisari Napoleon III:lle ja sitä ennen Napoleon I:lle.