Elämäkerta - Bahian laulaja

Suuri brasilialainen kirjailija Jorge Amado syntyi 10. elokuuta 1912 maatilalle Itabunan sisäosissa Bahian osavaltiossa Brasiliassa. Suuren kaakaota tuottavan maanomistajan (ns. fazendeiro) poikana hän oli lapsesta asti todistamassa väkivaltaisia taisteluita, jotka käytiin maan hallussapidosta. Nämä ovat lähtemättömiä muistoja, jotka toistuvat toistuvasti hänenhänen teostensa laatiminen.

Kirjallisuus veti häntä puoleensa jo nuoresta pitäen, ja hän esitti heti itsensä nuorena kapinallisena sekä kirjallisesta että poliittisesta näkökulmasta. Bahian suuri "laulaja" ei muuten koskaan väistänyt tätä valintaa, vaikka vaarat olivat hyvin uhkaavia (esimerkiksi natsien diktatuurin aikana, joka voittaessaan uhkasi tartuttaa myös Etelä-Amerikan sivilisaatiot).

Lisäksi on syytä huomata, että Amadon nuoruuden Brasilia oli hyvin takapajuinen maa, joka oli ankkuroitunut perinteisiin, joiden juuret olivat jopa orjuusjärjestelmässä, joka oli tuolloin hiljattain purettu. Maa, joka siis suhtautui epäluuloisesti ja pelokkaasti kaikenlaiseen "kumouksellisuuteen". Lopuksi vakava talouskriisi ja siitä seurannut avautuminenrajat, mikä johti kaikenrotuisten maahanmuuttajien (myös italialaisten) valtavaan tulvaan, vain heikensivät kansalaisten turvallisuudentunnetta, sillä he kaipasivat yhä enemmän takuita ja vakautta.

Jorge Amado debytoi parikymppisenä maailmassa, jossa tapahtuu syvällisiä muutoksia, esikoisromaanillaan "Karnevaalimaa", joka kertoo nuoresta miehestä, joka ei löydä tietään yhteiskunnassa, joka ei suostu kohtaamaan ongelmia, vaan jättää ne huomiotta tai peittää ne erilaisilla tempuilla, kuten myyttisellä karnevaalilla. EsikoisromaaniGarzantin kirjallisuuden ensyklopediassa kirjoitetaan: "jo tässä hahmottuu hänen luonteensa realistisena tarinankertojana, joka on taipuvainen eräänlaiseen romanttiseen populismiin, joka on yhteydessä Bahian maan ihmisiin ja ongelmiin".

Tätä seurasi pian kaksi sosiaalisesti sitoutunutta romaania "Cacao" ja "Sweat": ensimmäinen käsittelee "vuokraviljelijöiden" (käytännössä kaakaoplantaaseilla käytetyt orjat) dramaattista ongelmaa, toinen ei vähemmän dramaattista kaupunkien alaluokan tilannetta. Mutta suuri debyytti, joka toi hänet todella kaikkien tietoisuuteen myös kirjallisuuden ulkopuolella, tapahtui vuonna 1935 teoksellaromaani "Jubiabá", joka on saanut nimensä päähenkilön, Bahian suuren mustan velhon mukaan. Romaani on yhtä provosoiva kuin aina ennenkin brasilialaisen mentaliteetin kannalta, koska siinä kerrotaan intensiivisesti mustasta kulttuurista ja mustista hahmoista (maassa, jonka virallinen kulttuuri oli tähän asti kieltänyt mustan kulttuurin arvon sinänsä) sekä mustan miehen ja naisen rakkaustarinasta.Lopuksi taustalla ovat suuren lakon tapahtumat, jotka nähdään rotuerojen voittamisena luokkataistelussa. Lyhyesti sanottuna, suuri pata, joka murskasi kaikki brasilialaisen kulttuurin hauraat, mutta samalla syvään juurtuneet vastukset yhdeksi suureksi kertomukseksi.

Tuolloin Jorge Amadon tie oli jo viitoitettu, hänen ihanteellinen elämänvalintansa saisi useita täsmällisiä vahvistuksia myöhemmissä teoksissaan, kun taas hänen poliittiset valintansa, kuten liittyminen kommunistiseen puolueeseen, johtaisivat hänen pidätyksiinsä ja maanpakoon useaan otteeseen. Toisen maailmansodan jälkeen hän joutui jättämään Brasilian Enrico Gaspar Dutran noustua presidentiksi,Jorge Amado asui ensin Pariisissa ja vietti sitten Stalin-palkinnon saajana kolme vuotta Neuvostoliitossa. 1952 hän julkaisi kolmiosaisen teoksen "Vapauden tyrmät", joka kertoo kommunistisen puolueen taisteluista Brasiliassa. Myöhemmin hän julkaisi muita pienempiä teoksia Neuvostoliitossa oleskelustaan.

Pian sen jälkeen tuli kuitenkin toinen suuri käännekohta, tarkalleen ottaen vuonna 1956, jolloin hän erosi Brasilian kommunistisesta puolueesta, koska hän oli eri mieltä kommunismin kehityksestä Neuvostoliitossa.

Vuonna 1958 hän palasi Brasiliaan ja julkaisi kaikkien yllätykseksi teoksen "Gabriella, neilikka ja kaneli". Paluu menneisyyteen, kotimaahan ja "fazendeiros"-väestön kamppailuun maa-alueiden omistuksesta; romaanissa, tulitaistelun ja ratsastuksen välissä, kaunis Gabriela rakastaa ja lunastaa itselleen oikeuden rakastaa. Tämä oikeus rakastaa feminiinisesti, tämä sukupuoli-karnevaali-binominon ylittäminen voiNykyään se vaikuttaa vähäpätöiseltä, mutta tuolloin, vuonna 1958, sillä oli ehkä suurempi provokatiivinen vaikutus kuin itse "Jubiabá"-teoksella kaksikymmentä vuotta aiemmin. Todisteena tästä on, että Amado ei voinut enää pitkään aikaan astua jalallaan Ilhéusiin, koska häntä uhkailtiin paikallisen naisväestön kunnian ja kunniallisuuden loukkaamisesta.

Monta vuotta myöhemmin, kun hän täytti kahdeksankymmentä vuotta, "karnevaalien maa" kunnioitti häntä mahtavilla juhlallisuuksilla, jättimäisillä karnevaaleilla Pelourinhon vanhassa bahialaiskorttelissa, jota "Bahian bahialaisimmaksi" niin usein kuvaillaan. Elämänsä loppupuolella vanhan ja lannistumattoman kirjailijan taseeseen saattoi merkitä vain ylpeyttä ja tyytyväisyyttä.kirjoja on julkaistu 52 maassa ja käännetty 48 kielelle ja murteelle, ja niitä on myyty miljoonia kappaleita, ja ne ovat auttaneet herättämään omatuntoa mutta myös rauhoittamaan ja viihdyttämään (erityisesti hänen "toisen vaiheensa", "Gabriella Carnation and Cinnamon" -kirjan "kevytmielisen" ansiosta). Bahian legendaarinen laulaja kuoli 6. elokuuta 2001.

Jorge Amadon bibliografia

Gabriella neilikka ja kaneli

Hiki

Kuollut meri

Suuri Tocaia. Tummat kasvot

Karnevaalimaa

Bahian keittiö eli Pedro Archanjon keittokirja ja Dona Florin välipalat

Rakastunut pallo

Pyhä Barbara Salama: noituuden historiaa

Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään

Rannan kapteenit

Tiikerikissa ja neiti Swallow

Tuomion maat

Verimassat

Turkkilaiset löytävät Amerikan

Tuomion maat

Cabotage navigation. Muistiinpanoja muistelmiin, joita en koskaan kirjoita.

Korkeat univormut ja yöpaidat

Kertomukselliset reseptit

Kultaiset hedelmät

Bahia

Karnevaalimaa

Poika Bahiasta